Pikku paaston blogi - Jeesus on tässä

2. Adventti 7.12.2014 Matinmessu (Luuk. 17:20-24)                                             

teksti: Eva Kanerva

2. adventin evankelium Luuk. 17: 20-24

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

 Opetuslapsilleen hän sanoi:

”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”

 

Ystävät.

Onko joukossanne joku, joka ei vielä ole kuullut Jeesuksesta? Siitä, kuka hän on, tai mitä hänen uskotaan tehneen.

Fariseukset päivän evankeliumissa ovat tällaisia. He eivät olleet kuulleet, kuka Jeesus oli, saati tienneet tulevista tapahtumista Jeesuksen elämässä ja ihmiskunnan historiassa.

--

Jumalan Pojan syntymäjuhlaan valmistautuessamme me kristityt muistelemme niitä eri historian vaiheita, jotka Jeesuksen elämään liittyvät. Ensimmäisenä adventtina puhumme pääsiäistä edeltävistä tapahtumista, Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin oman kuolemansa ja ylösnousemuksensa aattona. Tänä toisena adventtina kerromme Jeesuksen toisesta tulemisesta maailmaan aikojen lopussa.

--

Omassa henkilökohtaisessa adventtipaastossani olen käynyt läpi menneen kirkkovuoden tapahtumia elämässäni. Panin merkille, että olen käynyt vuoden aikana muun muassa kolmessa ortodoksisessa liturgiassa, kahdessa vigiliassa, yhdessä katolisen kirkon messussa, muutamassa helluntaiseurakunnan jumalanpalveluksessa, neljässä One Way -missionin sunnuntaijuhlassa, useissa kymmenissä luterilaisissa messuissa sekä monissa yhteiskristillisissä tai ekumeenisissa tilaisuuksissa, kotimaassa ja ulkomailla.

Yllätyin, minkälainen hengellisten tilaisuuksien ”hevijuuseri” olen kuluneen vuoden aikana ollut.

Mitä minä näistä eri paikoista olen etsinyt? Ketä minä olen etsinyt? Kyllä vain, Jeesusta. Häntä minä olen etsinyt kaikista näistä tilaisuuksista.

Päivän evankeliumissa fariseukset kysyvät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee. Ajatellaan, että fariseuksilla on kenties ollut mielessään jokin suuri poliittisten mullistusten hetki, jossa juutalaiset vapautettaisiin vieraan vallan alaisuudesta. Mutta Jeesus ravistaa kuulijoitaan aivan toisenlaiseen ymmärrykseen: ”Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Vapaasti käännettynä hän puhuttelee jokaista: ”Herää pahvi, Jumalan Poika seisoo tässä.” Vapautus on alkanut jo - tarkoittaen sielun vapautusta synnin seurauksista - kuolemasta.

---

Joku teistä on ehkä joskus sapattivapaata pidettyään saanut huomata, miten merkitykselliseltä esimerkiksi oma työpaikka poissaolon jälkeen tuntuu. Joku on ehkä lähtenyt kuukausiksi kauas eroon läheisistään havahtuakseen, kuinka paljon näitä rakastaa. Joskus on mentävä etäämmälle nähdäkseen lähelle. Itseäni ajoi kristillisissä yhteisöissä surffailemaan kysymys siitä, onko Jumalan valtakunta tullut ihan oikeasti todeksi itselleni? Olenko antanut elämäni Jeesukselle ihan kokonaan, jokaista elämänaluetta ja ihokarvaa myöten. Olenko uskossa tai uskovainen, niin kuin sanotaan?

Profeetta Jeremias kirjoittaa: ”… te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.” (Jer. 29: 12-14.) Löysin Jeesuksen ihan kaikista näistä paikoista ja tilaisuuksista. Ihan kaikista.

Ensimmäisen adventin lukukappaleessa viime sunnuntaina saimme kuulla Jeesuksen sanat: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20-22.) Olen kuljettanut näitä sanoja viime keväästä asti ulkotakkini rintataskussa, Vivamosta matkaani tarttuneen pienen traktaatin muodossa, muistuttaakseni joka päivä itseäni tästä Jeesuksen lupauksesta. Ja koen hänen todella täyttäneen lupauksensa. Jeesus Kristus on ollut kaikkialla siellä, missä hänet on otettu vastaan. Jokaisessa asiassa ja tilanteessa hän on seissyt ovella, vain tullakseen luokse, kun häntä on tarvittu.

---

Päivän evankeliumissa Jeesus varoittaa: ”Teille sanotaan silloin: ”Hän on tuolla” ja ”Hän on täällä”, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä.” Jeesus puhuu lopun ajoista ja siitä, etteivät hänen opetuslapsensa, me kaikki, hätääntyneinä etsisi häntä. Hän tulee kun tulee. Emme voi sitä ennakoida, eikä meidän tarvitsekaan. Ihmiselle, joka on ottanut Jeesuksen vastaan, ei ole mitään merkitystä, onko lopun aika vai mikä aika. Kun me toivomme, että hän tulee luoksemme, elämäämme, ja alkaa vaikuttaa siinä, se tapahtuu kyllä.

Jokaisessa osallistumassani tilaisuudessa Jeesus tuli lähemmäs itseäni. Jokaisessa tilaisuudessa sain vahvistua uskossani.

Mutta - kun pitkässä, monta kuukautta kestäneessä sisäisessä ja ääneenkin ystävilleni lausutussa synnintunnustusprosessissa sain kokea vapautuvani syyllisyyden taakasta, aivan uudenlainen uskon varmuus täytti minut. One Way:n sivuilla kuvataan tätä prosessia mielestäni hyvin: ”Uskoontuloksi kutsutaan tapahtumaa tai prosessia, jonka seurauksena ihminen saa sisäisen varmuuden siitä, että hänen syntinsä on anteeksi annettu. (Joh. 3:7)” Vapautuksen kokemuksessani en tuntenut itseäni yhtään synnittömämmäksi, pikemminkin päinvastoin. Mutta sain rauhan. Se mikä oli syntistä minussa, ei enää sitonut minua samalla tavalla kuin ennen. Ihminen tekee syntiä joka hetki, mutta kun Jumalan rakkaus saa vaikuttaa, alkaa tapahtua myös sisäistä tervehtymistä, paranemista, asiat elämässä alkavat ikään kuin loksahdella paikoilleen.

Olin ehkä jollakin tavoin kuvitellut, että usko ja Jumalan valtakunnan todellisuus ovat hallinnan tunnetta omasta elämästä. Mutta opin, että tunteet ainakin omalla kohdallani vaihtelevat ja hallinnasta ei ole tietoakaan. Päinvastoin, minut laitettiin aivan polvilleni. Onnistuin sekoittamaan ihmissuhteitani, tekemään asioita, joita en ollut kuvitellut enää koskaan tekeväni. Oivalsin, että usko on todellakin vain ja ainoastaan tarttumista Jumalan lupauksiin.

Nyt kun valmistaudumme jouluun, me voimme kiitollisina muistaa, mitä Jumala on puolestamme tehnyt. Hän on syntynyt ihmiseksi meidän keskellemme, meidän hätäämme ja huoliimme, meidän epäonnistumisiimme ja avuttomuuteemme korjata ja parantaa itseämme, virheitämme ja vääryyksiämme. Jeesus on Tässä: Sanassa, Pyhässä Hengessä ja Hengen välityksellä yhteisessä ateriahetkessä, jossa Sinä ja Hän saatte aterioida yhdessä. Jumalan valtakunta on Jo olemassa - kaikkialla siellä, missä Jeesus otetaan vastaan.

Sininauhaliitto

Sininauhaliitto on valtakunnallinen asiantuntija ja toimija päihteisiin sekä syrjäytymiseen liittyvissä kysymyksissä. Liitolla on 92 jäsenjärjestöä, jotka tekevät auttamistyötä kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta.