Kristillisen identiteetin mukainen arvostava kohtaaminen

teksti: Mattila, Kati-Pupita.

Kohtaaminen on taito ja arvostaminen on asenne. Arvostava kohtaaminen on taito, jota voi opetella ja oppia. Taustalla on kuitenkin merkittävänä vaikuttajana asenne, joka mahdollistaa tai estää arvostavan kohtaamisen oppimisen ja ymmärtämisen.  Arvostavassa kohtaamisessa tarvitaan myös jonkin verran empatiakykyä eli kykyä ymmärtää tilannetta toisen ihmisen elämästä ja osasta käsin.

Kristillisyyden merkitys

Nykyaikana puhutaan paljon kristillisyyden merkityksestä tai merkityksettömyydestä. Monissa kohdin yritetään häivyttää kristinuskon erityistä ihmiskäsitystä. Huomaammekin, että muun muassa humanismi voi tuottaa samankaltaisia välittämisen tekoja kuin kristillisyys. Kun olemme omaksuneet kristillisen ihmiskäsityksen, näemme toisen ihmisen arvokkaana ja haluamme auttaa häntä. Samanlainen asenne voi nousta humanistisesta ihmiskäsityksestä.

Onko kristillisestä uskosta ja arvoista nousevassa motivaatiossa kuitenkin jotain, joka erottaa sen muusta motivaatiosta ja vaikuttaa asenteeseen toisen ihmisen kohtaamisessa? Motivaatiolla tarkoitamme sitä perustaa, miksi arvostamme toista ihmistä. Voimme pohtia, tuoko kristillisyys motivaatioomme periksi antamattomuutta ja vahvuutta. Tämä on hyvin mahdollista. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että se saa aikaan aina hyviä tekoja. Ihminen on taipuvainen itsekkyyteen ja omahyväisyyteen. Ihmiselle on haaste luopua omaksi katsomastaan tai antaa toiselle jotakin saamatta vastinetta, ja mikä vielä vaikeampaa, olla tulematta itseriittoiseksi.

Hyvään kohtaamiseen lähdettäessä on olennaisen tärkeää ymmärtää, ettei kukaan meistä ole elämän kipujen yläpuolella. Elämän ja kuoleman vaikeudet, kysymykset ja hämmennys koskevat yhtä lailla meitä jokaista. Ihmisyys on meille yhteistä. Kukaan meistä ei tiedä omaa elämänkohtaloaan etukäteen, vaikka kuinka sitä itselleen uskottelisi. Kaikki mitä elämässä tapahtuu, ei ole ihmisen hallittavissa.

Meidän pitäisi puhua pikemminkin ihmisen arvosta kuin toimintamme arvopohjasta. Ihmisen arvon ymmärtäminen pohjautuu elämänkatsomukseen ja siitä nousevaan ihmiskäsitykseen. Kristityillä kyseessä on kristillinen elämänkatsomus ja kristillinen ihmiskäsitys.

Arvostavan kohtaamisen säikeet

Toisen ihmisen arvostaminen on yhtäältä ihmisyyden arvostamista. Se merkitsee inhimillisen elämän, kokemusten ja tunteiden arvostamista kaikissa muodoissaan. Ihmisen arvo ei milloinkaan riipu siitä, mitä hän on saavuttanut tai jättänyt saavuttamatta. Se ei myöskään riipu hänen elämänkatsomuksestaan eikä ymmärryksestään. Ihmisarvo on itseisarvo ja ihmisen arvo on aina täysi. Arvostava ja kunnioittava kohtelu kuuluu jokaiselle ihmiselle eikä se riipu varallisuudesta, suhteista tai luonteesta.

On kuitenkin olennaista huomata, että arvostaminen on myös kunkin ihmisen persoonan arvostamista. Jokainen ihminen on persoonallinen kokonaisuus, ja jokaisella on oma tehtävä maailmassa – se, miksi hän on maailmaan tullut. Jokainen on ainutlaatuinen ja Jumalalle rakas. Merkityksellinen seikka kunkin ihmisen persoonan arvostamisessa on ymmärtää, että jokaisella on oma elämäntarina. Elämäntarina, joka muodostaa kokonaisuuden. Emme tunne useimpien ihmisten elämäntarinaa kovin suurelta osin eikä meidän missään tapauksessa pidä ryhtyä tulkitsemaan ja kuvittelemaan sitä osaa tarinasta, josta ihminen itse ei ole meille kertonut. On tärkeää, ettemme myöskään vähättele tarinan kokonaisuutta, emmekä leimaa sitä vain senhetkisen tilanteen mukaan.

Arvostava kohtaaminen ei ole nöyristelyä ja nöyryyden esittämistä. Sen sijaan aito nöyryys on tärkeää arvostavassa kohtaamisessa. Se merkitsee suostumista siihen, että paljastuu itsekin keskeneräisenä ja epätäydellisenä ihmisenä. Nöyryys on itsensä katsomista totuudellisella katseella. Nöyryydessä on myös itsensä arvostamista, joka ankkuroituu kiitollisuuteen – ei omahyväisyyteen. Nöyryys saa aikaan valmiutta jakaa ihmisten elämän kipuja ja tuntea myötätuntoa. Arvostava kohtaaminen edellyttää rohkeutta, lempeyttä ja totuudellista nöyryyttä.

Oman elämän kipu voi saada meidät suhtautumaan tuomitsevasti ja ylimielisesti toiseen ihmiseen. Taustalla on usein huoli omasta kelpaavuudesta ja siitä nouseva pyrkimys täydellisyyteen. Tämä voi saada halveksimaan epätäydellisyyttä toisen elämässä. Meillä voi olla hyvää tahtoa auttaa ja kunnioittaa toista ihmistä, mutta silti käytännössä voi joskus olla vaikea toimia sen mukaisesti. Raskaat elämänkokemukset saavat meissä aikaan sisäisiä ristiriitoja. Toisaalta elämäntarina on saattanut kasvattaa ymmärrystä ja myötätuntoa heikossa tai vaikeassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Toisaalta sama kasvupohja voi tuottaa myös jonkinlaisia kiukun ja ärtymyksen tunteita, jotka liittyvät näihin ihmisiin. Epäonnistuminen on sallittua myös arvostavassa kohtaamisessa, kuten muutenkin ihmisen elämässä. On hyvä kuitenkin kohdata oma epäonnistumisensa ja miettiä, mitkä syyt itsessä vaikuttivat siihen, ettei toiminut niin kuin olisi tahtonut.  Tämä on kilvoittelua.

Ihmisenä elämisen tuska

Kristinuskon merkitys ei kai voi olla vain etiikkaa – vain oikein toimimista. Se on myös jotakin muuta. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hebr. 11:1). Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä (Hebr. 11:3).

Ihmisenä elämisessä on erityiset olemassaolon kysymykset. Kristinusko antaa ihmiselle kannattelevia vastauksia moniin elämän kipeimpiin asioihin. Tällaisia ovat muun muassa syyllisyys, toivottomuus, elämän tarkoituksettomuus ja ihmisen uskomus olemassaolonsa oikeudettomuudesta.

Näiden kysymysten ja vastausten ymmärtäminen vaikuttaa myös arvostavaan asenteeseen toista ihmistä kohtaan. Me huomaamme oman elämämme kautta, kuinka olennaista meille ihmisille on kysyä: mikä on elämän tarkoitus ja mihin perustuu se, että minulla on oikeus olla olemassa omana itsenäni ja että olen arvokas. Elämän vaikeissa vaiheissa me murehdimme syyllisyyden ja syyllisyydentunteiden äärellä ja kysymme, mistä löytyy anteeksianto ja kuinka näkyy taas elämisen toivo ja näköala. Kun me löydämme näihin kysymyksiin vastauksia, me ymmärrämme, että ne vastaukset koskevat yhtälailla kaikkia ihmisiä. Kun me ymmärrämme Jumalan arvostavan ihmistä ansaitsematta, ja kun ymmärrämme Jumalan näkevän jokaisen ihmisen ainutlaatuisena tärkeänä ihmisenä, me löydämme hyvän näkökulman arvostavaan kohtaamiseen.

Kirjallisuus

Mattila, Kati-Pupita. Arvostava kohtaaminen. PS-kustannus 2007.

Mattila, Kati-Pupita. Asiakkaana ihminen. PS-kustannus 2010.

Sininauhaliitto

Sininauhaliitto on valtakunnallinen asiantuntija ja toimija päihteisiin sekä syrjäytymiseen liittyvissä kysymyksissä. Liitolla on 92 jäsenjärjestöä, jotka tekevät auttamistyötä kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta.